Haaveet, tavoitteet ja kehitys

Heipä hei! ajattelin kirjoittaa tällaisen haave/tavoite-postauksen selvittääkseni itsellenikin muutaman asian. Cosplay on harrastus, jossa mennään jatkuvasti eteenpäin. Uusi asu on aina harppaus uusiin kuvioihin. Uudet tapahtumat tuovat uusia kokemuksia ja uusilta tuttavuuksiltakaan ei ole helppo välttyä. Päässäni pyörittelen koko ajan ajatuksia, mitä cosplay minulle merkitsee ja miten haluan jatkaa tämän harrastuksen parissa tulevaisuudessa.

En muista tarkalleen, milloin Y'shtolan suunnittelu alkoi. Muistan katselleeni 2014 alkuvuoden coneja yrittäen päättää itselleni deadlinea. Olen todennut että deadline on pakko olla.  Yukicon esimerkiksi oli listalla, mutta jotenkin päädyin Frostbiteen. Sain kun sainkin asun valmiiksi muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta itse conikokemus jäi cosplayn osalta valjuksi. En ollut joko täysin tyytyväinen asuuni tai se ei ollut tarpeeksi rakas itselle, en osaa sanoa. Elin oli eri juttu, se vaati niin monen tunnin työpanoksen ja menetettyjä tunteja yöunista, kun en vain osannut olla miettimättä sitä. Aherrus palkittiin ja osasin Cosvisionissa olla ylpeä tekeleestäni.

Palo cosplayhin oli syttynyt. Minä saatan olla hyvä tässä. Pystyn tekemään erikoisempiakin pukuja, jollaiset minua eniten kiinnostavatkin. Miksi ihmeessä en aloittanut cosplayta jo vuonna 05, kun ensimmäisiä pukujani suunnittelin?? Tuntuu vielä siltä, että joudun ottamaan todella suuria harppauksia päästäkseni määränpäähän. Yritänkin nyt listata asioita, joita yritän pitää mielessä suunnitellessani uusia pukuja ja vähän kaikkea muutakin.

Kuvituksina asuja vuosien varrelta, joita olen jossain vaiheessa suunnitellut tekeväni :D Voi voi..

1. Teen pukuja, joita haluan tehdä ja joista voin olla ylpeä.

Eihän kukaan kai tahallaan valitsisi hahmoa tai asua, jota vihaa? Tarkoitan tällä sitä, että jos haluan tehdä asun, niin kyllä minä sen todella yritän toteuttaa ja parhaani mukaan. En ole uskaltanut paljastaa näin "julkisesti" tulevia cosplay-suunnitelmiani, sillä kenen tahansa silmään ne näyttäisivät hyvin kunnianhimoisilta. Lopputulos ei ehkä ole ihan täydellinen kopio, mutta voin sanoa olevani siitä ylpeä. Elin on loistava esimerkki. Nauroin itsekin, että kuka hölmö tuollaisen designin edes valitsisi. Valmiissa asussa on useampikin kohta, jotka taitavampi cossaaja olisi tehnyt paremmin, mutta minulle se oli tärkeä virstanpylväs niin aikaisessa vaiheessa harrastusta. Tulevaisuudessa toivon pitäväni saman innon aina isompiin projekteihin. Jonain päivänä se tultasyöksevä asu ledeineen ja leijuvine proppeineen näyttää myös täydelliseltä, sen lisäksi että sain sen tehtyä.

Satiinihirvitys

2. Kavereita ei unohdeta

Cosplay olisi todella mälsää yksin :( Tulen varmastikin änkemään itseni jokaiseen kavereiden ja tuntemattomienkin järjestämiin ryhmiin, jos ne ovat pitämistäni sarjoista. Tärkeintä on kuitenkin kavereiden kanssa cossaaminen ja cosplaysta innostuminen. Hieman ujona ihmisenä olen monta kertaa kironnut kyvyttömyyttäni mennä vain juttelemaan ihmisille, joiden cosseista pidän. Haluaisin kovasti tavata uusia tuttavuuksia ja cossikavereita. Arvostan kovasti kaikkia, jotka Desussakin tulivat höpöttämään ja nyt kaduttaa, etten pyytänyt nimeä/cossivua tai muuta vastaavaa.

J-musiikki oli pop!

3. Uuden oppiminen

Vaikka nyt kiroankin, että päätin ottaa ompelupainotteisemman cossin, niin uskon että lopussa kiitos seisoo. En halua hienojen asujen kaatuvan siihen, että yksi osuus on ihan hirveän näköinen. Haluaisin kokeilla kaikkia mahdollisia eri tekniikoita ja pyrin varmasti valitsemaan asuja niin että jokaisessa on jotain uutta. Ensimmäiset yritykset eivät välttämättä ole hienoimpia, mutta seuraavassa projektissa on ainakin perustiedot hallussa. Aina käsitöitä harrastaneena ihmisenä on tullut opittua yrittämisen ja soveltamisen merkitys..

Tekniikan lisäksi haluaisin oppia tuomaan asuni esille paremmin. Poseeraukset... nuo pahat pahat jutut, joiden vuoksi peilin edessä pitäisi ehkä viettää kauemmin aikaa. Tunnen tekeväni vääryyttä hyville valokuvaajille poseerauskyvyttömyydelläni. Kun koskaan ei ole tarvinnut miettiä, mistä kulmasta ja missä asennossa näyttäisi parhaalta, niin sellaista ei ole tullut opeteltuakaan.

Esiintyminen, joo. Katsotaan tätä sitten vaikka vuoden päästä uudestaan. :D

...

4. Kilpailut

Yksikertaisesti, haluan ottaa joskus osaa kilpailuihin. Suomen cosplayn taso nousee koko ajan ja lavalla näkyy yhä useampia asuja. Haluan joskus viedä lavalle todella kauniin/komean/yksityiskohtaisen/simppelisti hienon asun. Suomessa olisi potentiaalia vieläkin loistokkaampiin kisoihin (mikä kyllä nostaisi omaa kynnystäni nousta lavalle vielä enemmän.) Kaksi kertaa Hall Cosplay -kisoihin joutuneena valittuna uskon tekeväni jotain oikein. Ehkä puolen vuoden päästä uskon tehneeni asun, jolla uskaltaisin tarkoituksellisesti osallistua kisaan. Kaiken täytyisi kuitenkin olla täydellistä, sillä kisailemaanhan mennään voittamaan sen shown lisäksi ;> Toisaalta ajatus on hyvin abstrakti, minähän olen harrastanut vasta niin lyhyen aikaa..

Tein jo proppiakin: A City with no People

5. Harrastuksen kehittäminen

Hyvin hämärä käsite, mutta esimerkiksi Jenkkien CMV:eitä katsellessa iskee sellainen tunne, että joskus vielä täälläkin. En malta odottaa, miltä suomen cossiskene näyttää vaikka viiden vuoden päästä. Heroes of Cosplay:ta katsoneena(joo, onhan siinä tekodraamaakin) toivon kuitenkin, että draamalta vältytään ja tässä harrastuksessa säilyy se into ja hauskuus. Että jos vaikka ei anneta kusen nousta hattuun. Yritän itse antaa hyvän kuvan harrastuksesta ja pysyä positiivisena ja kannustavana.  Vaikka joskus syynäänkin asujen yksityiskohtia liian tarkkaan.. se johtuu vain siitä että niin tekisin omalle asulleni, anteeksi.

Tähän oli pöksyt valmiina.. ja sulat!

6. Itsensä voittaminen

Tähän pyrin. Ensimmäisessä cossissa se tuli siitä, että sain asun valmiiksi. Toisessa cossissa oli ilonsekaisia tuntemuksia vähän kaikesta, mutta lopputulos oli se juttu. Olen kaikissa harrastuksissani aina pyrkinyt täydellisyyteen vähän liiankin rankasti ja ilo on huvennut. BJD:ni eivät saa uusia vaatteita, koska siistin lopputuloksen saaminen on ihan pirun vaikeaa. En ole moneen vuoteen piirtänyt aktiivisesti, koska en ole jaksanut harjoitella tarpeeksi. Cosplay tuntuu jotenkin luonnolliselta oppimispolulta. Haaste on voitettu, kun asu on valmis. Ison päämäärän eteen nähdään valtava määrä työtä, mutta valmis cossi palkitsee runsaasti. Vieläkin ihmettelen, mikä eri hahmojen asujen toistamisessa on niin addiktoivaa. Olen jo suunnitellut asuja ensi vuodellekin, koska tieto tulevista haasteista innostaa, mutta myös rauhoittaa.

Olen jo voittanut itseni, kun vihdoin pääsin tämän harrastuksen alkuun ja löysin oman juttuni<3 Aina voi silti parantaa ja olen innoissani, kun voin jakaa harrastuksen myös muiden kanssa.

-Kis


P.s. En todellakaan unohtanut kermaista kastiketta liedelle tämän kirjoittamisen ajaksi...