Itku?

No, ei nyt ihan surullisissa tunnelmissa olla, mutta hiukan hämmentyneissä.

Cosplay edistyy hyvää vauhtia(? Ehkä ei tarvitse vetää kokoyön aherruksia ennen conia?) mutta silti se tuntuu matelevan. Olen ehkä hiukan perfektionisti ja esimerkiksi Worblan työstäminen tuntuu ikuisuusprojektilta. Kun kaikki palaset oli rakennettu, kolvasin joka ikisen sauman "tasaiseksi" sähkökolvilla. Pienimmällä lämmöllä Worbla suli mukavasti. Lopputulos ei kuitenkaan ollut täysin tasainen, mutta ajattelin gessoamisen auttavan. No eihän se auttanut, vaan jouduin vielä hiomaan saumakohtia rutkasti ja otin Dremelinkin esiin, kun käsin ei vaan enää jaksanut.

Nyt kittasin kaikki ongelmakohdat ja tuntuu, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain valinnut eri materiaalin. En suosittele Worblaa kyllä kenellekään, joka ei siedä epäsiistiyttä >_< Siistin saamikseksi saa tehdä töitä... Tai sitten en vai osaa.

Huomaako pieniä virheitä edes kukaan? Kulutan tunteja, kymmeniä tunteja pienten yksityiskohtien viilaamiseen, mutta onko se turhaa? Välillä mietityttää, että täytyykö olla ihan kahjo hioakseen armoreita päiväkaudet, vaikka asua ei tulla pitämään päällä kuin pari päivää. Hiukan masokistisuutta ainakin pitää löytyä.

Cosplay on kuitenkin saanut minut tekemään ja opettanut jo lyhyen urani aikana, että on vain pakko puurtaa hyvän lopputuloksen eteen. Ennen aloitin asiat aina juuri ennen deadlinea ja lopputuloskin näytti siltä. Nyt olen työstänyt tätä pukua Frostbitesta asti enemmän tai vähemmän päivittäin. Aikaa on vielä ja toiveet korkeat. Joudun varmasti viettämään vielä kaksi kokonaista päivää hiomapaperin seurassa ja kankaanpainantaan menee aikaa, mutta toivon lopputuloksen olevan sen arvoinen.

En ole vielä ihan perillä siitä, että mikä on minulle asujen kannalta tärkeintä. Huomio muilta, vaiko itsensä kehittäminen ja päihittäminen? On hienoa saada kehuja, mutta olen huono ottamaan niitä vastaan ja olen heti mainitsemasa virheistä. Tuntuu, että  vain täydellinen kelpaisi itselle. Yritän tällä kertaa, oli puku sitten minkä tahansa näköinen lopussa, olla vain onnellinen että se on valmis ja itsetehty™. Muistella, kuinka hauskaa ja haastavaa sen tekeminen oli. Nauttia ryhmäni(!) muiden jäsenten seurasta ja puvuista, jotka varmasti tulevat olemaan myös hienoja.

Ja pointti oli? Cosplay on hieno harrastus, vaikka minulla ei ole vielä hajuakaan miksi siitä tykkään.

Erm, laatusarjoja? Yritän etsiä omia suosikkeja tästä seasonista..


Haluaisin jo keksiä, että mitä muita pukuja olisin tälle vuodelle tekemässä. Desuconiin haluaisin toisen puvun, mutta sen tekemiseen ei olisi aikaa kuin kuukausi, vähemmänkin mahdollisesti. Tykkään eniten ryhmäcossi-ideoista, mutta cosplay-piirini on vielä hyvin minimaalinen. Olen myös hyvin huono valitsemaan yksinkertaisia cosseja.
Huoh.

//18.4. Edit

Lisätään nyt vielä kuva hamekankaasta, johon olen tänään käyttänyt aivan liikaa aikaa X_X

Comments

  1. Jos yhtään lohduttaa, niin ihmiset yleensä katsovat kokonaisuutta, eivätkä tartu pikku seikkoihin :). Tiedän tasan kyllä sen pilkunviilaustunteen kun jokin osa pistää itseään silmään ja yrittää saada siitä fiksun näköisen vaikka kukaan ei sitä edes sitten muussa asukokonaisuudessa edes huomaisi! Toisaalta, tätä pukua tekee itseään varten, joten ehkä se, että se miellyttää itseään on myös tärkeää. Le random kommentti. Jatketaan pukujemme pakerrusta~

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja joskus ne omasta mielestä hienoimmat yksityiskohdat jäävät muos huomaamatta, mutta ei voi mitään! Yritän nyt tehdä niin, että pääasiassa tulee hyvää jälkeä, aika(tai järki) kun ei riitä ihan jokanurkan puunaamiseen x3 Nimim. aamukymmenestä armoreita hionut ja vieläkään ei ole valmista. Välillä ei haittaisi ihan ulkopuolistenkaan huomautukset, että hei, kukaan ei tuu huomaan tollasta. :D

      Ja hyvää työskentelyintoa sinnekin, vielä on rutkasti aikaa ^^

      Delete

Post a Comment