Mitä tuli tehtyä..

Hei hoi! Conifiilis on tietysti vielä päällä, mutta saa ollakin! Ensi viikonloppuna tie vie Hypeconiin, joten on ihan turha karistella hypeä pois. Heh..

Desucon 2014 oli ja meni ja aivan loistavasti menikin! Kaikki kömmähdyksetkin lähinnä naurattavat nyt. Armoristani irtosi tarranauha, jota kahteen otteeseen korjailtiin(jesari toimi lopuksi), ruokaa noutaessamme meidät yllätti hirveä kaatosade ja kotimatkalla juutuin motarille 40 minuutiksi. Enpä ole ennen saanut kulutettua niin pitkää aikaa viiden kilometrin matkaan.

Nyt tässä, Karaurin rumat kulmakarvat naamallani voisin hiukan kertoa mitä Cosvisionin jälkeen puuhailin. Kunnon coniraporttia tulee myöhemmin, kunhan saan kuvia käsiini. Voisin jo nyt kiittää kaikkia joiden kanssa photoshoottailimme, etenkin ihania kuvaajia<3

Aseet.. niin. Kilvenhän sain jo maalausvalmiiksi ennen Cosvisionia, mutta peitseen ei ollut tehty vielä mitään. Olin ostanut harjanvarren peitsen pohjaksi, mutta se painoi ihan liikaa. Päädyin sitten aivan loistavaan(=halpaan) ratkaisuun ja ostin kaksi onkivapaa. Jätin jäljelle vain paksuimmat alaosat, jotka sujahtivat kivasti päällekäin. Eihän ne täydellisesti yhdessä pysy, mutta tarpeeksi tukevasti kuvauksiin yms.

Tulostin kuvan peitsestä ja tein pahvista vähän pohjaa, mihin suihkutella uretaanivaahtoa. Suosittelen tekemään mahdollisimman perusteellisesti pahvista mallin niin veisteleminen on helpompaa. Muotoilun jälkeen teippailin uretaanivaahdon päälle muodot pahvista ja retkipatjasta, veistellen ja soveltaen.

Peitsi ei näyttänyt maailman hienoimmalta vielä, mutta se edistyi! Jotenkin kummasti osaan työstää proppeja ja muita "askarteluja" huomattavsti luonnollisemmin kuin ommeltavia asioita..  Juurikin syy siihen, miksi Traconiin on tulossa vähän haastavempaa ommeltavaa. Ääks.

Teippaukset liiman kuivumisen aikana.

Päällystin perusmuodon saatuani koko tikun liisterillä ja sanomalehdellä. Yksityiskohdat tuli tehtyä softiksesta, koska aika ja budjetti ja niin.. Kilvessähän ne oli tehty paperimassalla ja huomattavasti hienommin. Painoa peitselle kyllä tuli alle kilo, paperimassa olisi lisännyt sitä rutkasti.

Pohjustin peitsen Erikeeper&vesi-seoksella säästääkseni aikaa. Koko olohuoneen siivoaminen gessopölystäkään ei liiemmin houkutellut.

 

Nyt haluan tehdä mustat armorit, uuh!

Toisin kuin armorin kanssa, päädyin pohjustamaan aseet mustalla. Lopputuloksesta tulikin sitten huomattavasti rosoisempi ja karumpi, mistä tykkäsin. TERA:n ällömakean Elinin seuraksi aseet näyttivät aluksi melkein liiankin pelottavilta, mutta violetti väri pehmensi kontrastia hiukan. Jotenkin kumpikin proppi teki melkein itse itsensä, en kohdannut suuria vaikeuksia missään vaiheessa. Tätä lisää! Vaikka en haluaisi armoripupua välttämättä enää pukea päälle, noita aseita voisin vielä ulkoiluttaa. <3 Miten olisi vaikka human Lancer...

1,70m:n peitsestä on vaikea ottaa kuvia sisällä, kumma kyllä.

Olin ihan hurmaantunut lopputulokseen. Minäkö nämä tein, aivan käsittämätöntä. En edes kadu sitä, että en seurannut aseiden alkuperäistä väristystä. Eihän niillä kilpailemaan menty ;>  Olen myös pihi ja tämän värisiä maaleja löytyi jo kotoa.

Piirustukset unohtui ottaa mukaan kuvauksiin... ;<

Karauri.. tuo pieni demonipoika Hoozuki no Reitetsusta. En ottanut WIP-kuvia lähes ollenkaan, asu kun oli suht yksinkertainen. Ja p****t. Yukatan ompeleminen osoittautui suurimmaksi haasteeksi ikinä. Miten ei voi osata ommella suorakulmaisia muotoja..

Onneksi tiedossa oli ihanat ryhmäläiset, joiden vuoksi työstää epätoivoiselta näyttävää vaatekappaletta. Ompelin kiltisti kauluksen ja muut tarvittavat jutu käsin ja paidasta tuli kyllä siististi ommeltu, vaikkakin se istui vähän niin ja näin. Seuraavalla kerralla paremmin.

Kala kruunaa cosplay-sotkun

 Ainakin kala sai faneja! Se viimeistään vahvisti sen, että tykkään proppien väkertelystä, vaikka ne olisivat kultakaloja ruukussa.

.. vaikka kalaa tehdessä kuumaliimapyssy sanoi itsensä irti ja pistokkeeseen kytkettäessä se poksautti sulakkeen. Jouduin sitten hakemaan perjantaina kaupasta uuden...

Kotitesti ^owo^

Meikkejä stressasin myös. Kulmakarvojen peittäminen siististi on vaikeaa! Conipäivänä meikistä tuli huomattavasti parempi kuin kotona testattaessa ja olin loppujenlopuksi ihan tarpeeksi tyytyväinen kaikkeen. Seuraavia hassuja ryhmiä ja rumia hahmoja odotellessa!

Karis-Kis kiittää ja kuittaa onnellisena, mutta väsyneenä.